Sivut

perjantai 3. helmikuuta 2017

TOPI -blogi starttaa!



Hyvät lukijat, tämä on TOPI -blogin syntymäpäivä!

Olen Itkosen Laura, TOPI–työelämään ohjaavat palvelut -hankkeen projektipäällikkö ja tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani kerron teille, mistä TOPI -hankkeessa on kyse.

TOPI–työelämään ohjaavat palvelut -hankkeen päämääränä on pitkäaikaistyöttömyyden hillitseminen. TOPI -hankkeen tavoitteena on luoda räätälöityjä työllistymis- ja kouluttautumismahdollisuuksia pidempään työttömänä olleille henkilöille sekä vahvistaa ja monipuolistaa työnantajien kanssa tehtävää yhteistyötä. Hankkeen toimenpiteitä ovat henkilöasiakkaiden työhönvalmennus ja uravalmennus sekä hankkeen omana toimintana että ostopalveluna, ja työnantajien kanssa tehtävä yhteistyö. Hankkeeseen kuuluu myös rinnakkaishanke, jossa on palkkatukirahaa hankkeen asiakkaiden työllistymisen tueksi.

Hankkeen kohderyhmän muodostavat 30 - 59 -vuotiaat työkykyiset ja työhön motivoituneet työnhakijat, joiden työttömyys on jatkunut yli 12 kuukautta tai vähintään 12 kuukautta 16 kuukauden aikana. Kohderyhmään kuuluvat myös ne nuoret, joiden työttömyys on pitkittynyt ja jotka eivät kuulu Nuoret Duuniin -hankkeen kohderyhmään. Hankkeen kohderyhmään eivät kuulu monialaisen yhteispalvelun piiriin kuuluvat asiakkaat.

Henkilöasiakkaat ohjautuvat hankkeeseen TE -palvelujen kautta. Hankkeessa palvellaan hankeaikana 720 henkilöasiakasta. Hankkeen tuloksena hankkeen kohderyhmän työllistymismahdollisuudet paranevat. Työnantajien kanssa tehtävän yhteistyön tuloksena hankkeessa mukana olevien kuntien työllisyyspalveluilla on käytössään vahvat ja monipuoliset työnantajaverkostot sekä joustavat ja nykyaikaiset toimintamallit työnantajayhteistyön tekemiseen.

TOPI -hankkeessa työskentelee tällä hetkellä viisi työntekijää: projektipäällikkö, projektisihteeri, kaksi työhönvalmentajaa sekä yritysyhteistyökoordinaattori. TOPI -hanke laajenee parhaillaan Siilinjärvelle, Suonenjoelle ja Tuusniemelle, mikä tarkoittaa sitä, että hanketiimiä tullaan lähiaikoina vielä vahvistamaan. Hanke toimii kiinteänä osana hankkeessa mukana olevien kuntien työllisyyspalveluja ja tavoitteena on, että hankkeen toimintamallit jäävät elämään osaksi alueen työllisyyspalveluja.

Hanke toteutetaan 1.1.2016 - 30.6.2018 ja kyseessä on Etelä-Savon ELY- keskuksen osarahoittama Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hanke. Rahoitukseen osallistuvat myös Kuopio, Siilinjärvi, Suonenjoki ja Tuusniemi.  Hankkeen kustannusarvio on 1,8 miljoonaa euroa. Hanketta hallinnoi Kuopion kaupunki.

Tämän blogin tarkoituksena on kertoa teille, hyvät lukijat, TOPI -hankkeessa tehtävästä työstä. Meillä TOPI -tiimiläisillä, yhdessä eri yhteistyötahojemme kanssa, on tärkeä tehtävä työllisyyden edistämisessä ja haluamme, että mahdollisimman moni teistä pääsee seuraamaan hankematkaamme tästä eteenpäin.

 Lämpimästi tervetuloa TOPI:n matkaan!

Laura

tiistai 31. tammikuuta 2017

WHO-yhteistyöstä eväitä arkipäivän hyvinvointiin



Kuopion kaupunginjohtaja Petteri Paronen
Kuopio on kansainvälinen kaupunki ja yhteistyö yli maamme rajojen on täällä arkipäivää. Kansainvälisiltä kumppaneiltamme ja verkostoiltamme pyrimme oppimaan ja siirtämään parhaita mahdollisia toimintamalleja käytäntöön, jotta voimme kehittää omaa työtämme ja toimintaamme Kuopiossa. Tavoitteena on uutta oppimalla turvata kuopiolaisille parhaat mahdolliset edellytykset edistää omaa ja läheistensä hyvinvointia.

Yksi tärkeimmistä kansainvälisistä verkostoista Kuopion kaupungille on YK:n alainen, kansainvälinen terveysjärjestö WHO (World Health Organization). Kuopio on ollut mukana WHO:n Euroopan verkostossa vuodesta 2005 alkaen. Keskeisin toimintafoorumi WHO:n piirissä meille on eurooppalaisten kaupunkien yhteistyöverkosto, joka on toiminut vuodesta 1988 lähtien.
Verkosto toimii foorumina, jonka toimintamuotoina ovat tapaamiset ja kokemustenvaihto, yhteiset toimintapolitiikat, projektit, hankkeet ja partnerit. Kuopio edustaa Suomea WHO:n Healthy Cities –verkostossa, toinen mukana oleva suomalaiskaupunki on Turku. Määritelmän mukaan Healthy City –kaupunki on kaupunki…
  •  joka asettaa asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden päätöksenteossaan keskeiselle paikalle
  • joka etsii aktiivisesti ratkaisuja asukkaiden fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja asuinympäristön hyvinvoinnin edistämiseksi
  • jossa hyvinvointi on luonnollinen osa kaupungin kehittämistä

Kuopio sopii tähän määritelmään hyvin, koska kaikki mainitut kriteerit ovat meille arkipäivää. Vaihdamme kuukausittain verkostokumppaniemme kanssa tietoa ja ajatuksia teemoista, jotka koskettavat kaupungin asukkaiden hyvinvointia. Koordinaattorien tapaamisten välillä verkostossa kulkee uutiskirje, jossa verkostokaupungit voivat kertoa toisilleen omista käytännöistään ja tapahtumistaan. Näin hyviksi havaitut käytännöt voidaan paikallisesti soveltaen jalkauttaa muihinkin kaupunkeihin.

Tahdomme entisestään syventää WHO:n verkostoissa tehtävää yhteistyötä lisäämällä oppimista muilta kaupungeilta ja kertomalla aktiivisesti omista oivalluksistamme ja saavutuksistamme muille. Kuopion edustus on kutsuttu jäseneksi WHO:n political vision groupiin. Se on kahdeksasta verkostokaupunkien kaupunginjohtajista ja WHO:n asiantuntijoista koostuva ryhmä, jonka tehtävänä on valmistella uutta WHO:n terveet kaupungit –strategiaa ja tukea sen viemistä paikalliselle tasolle.

Kutsu hyvin valikoituun ryhmään on myös kunnianosoitus sille pitkäjänteiselle, korkealaatuiselle ja sitoutuneelle työlle, jolla kuopiolaiset toimijat ovat osallistuneet WHO:n kehittämistyöhön. Seuraava merkittävä tapahtuma on maaliskuussa Pecsissä Unkarissa pidettävä konfernessi, johon Kuopiosta on hyväksytty kahdeksan posteriesitystä ja kolme abstraktia suulliseen esitykseen.

Kansainväliset yhteydet ovat välttämättömiä kuopiolaisen asiantuntemuksen edelleen kehittämiselle ja uuden oppimiselle. Pidetään kanavia maailmalle auki ja hyödynnetään WHO:lta ja verkostokaupunkien asiantuntijoilta saadut opit Kuopion arkipäivässä.

Petteri Paronen

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kuopio ja Juankoski aloittavat vuoden 2017 yhdessä

Kuopion kaupunginjohtaja Petteri Paronen
Vuosi 2017 alkaa merkittävällä kuntarakenteen muutoksella, kun kunnanraja Kuopion ja Juankosken välillä häviää ja kaksi kaupunkia jatkavat matkaa yhdessä. Juankoskelaisten ja kuopiolaisten yhteisestä tahdosta ja myös valtion toimesta syntynyt päätös jatkaa yhtenä kaupunkikokonaisuutena siunattiin molempien kaupunkien valtuustoissa.

Yhteinen taipale ja yhteinen työ on alkanut jo vuonna 2016, kun Kuopion kaupunginvaltuustoon tuli uusina, täysivaltaisina jäseninä seitsemän valtuutettua Juankosken kaupungista. Näin valtuustot muodostivat kuntarakennelain ja yhdistymissopimuksen mukaisesti ns. osayhteisvaltuuston. Työ on alkanut rakentavassa ja eteenpäin katsovassa hengessä. Huhtikuun 2017 kunnallisvaaleissa unohdetaan menneet kuntien rajat ja valitaan yksi ja yhtenäinen kaupunginvaltuusto koko Kuopion alueelta.
On tärkeää pitää mielessä, että vaikka kuntaraja poistuu, Juankoski säilyy kuitenkin Juankoskena. Juankoskelaiset voivat yhä vaikuttaa Juankosken asioihin ja Juankoski tulee edelleen olemaan asukkaidensa näköinen.
Pitäjäraadit toteuttamaan lähidemokratiaa
Eräs tapa, jolla juankoskelaiset voivat vaikuttaa asuinalueensa asioihin tulevat olemaan huhtikuun kunnallisvaalien jälkeen perustettavat pitäjäraadit. Kuopion kaupungin strategiassa 2020 yksi keskeinen tavoite on asukkaiden ja järjestöjen ottaminen mukaan kaikkeen suunnitteluun, toimintaan ja päätöksentekoon.
Kuopion kaupungin valmisteleman lähidemokratiamallin mukaisesti Kuopion kaupungin kuntaliitosalueille (Riistavesi, Vehmersalmi, Karttula, Nilsiä, Maaninka ja Juankoski) perustetaan pitäjäraadit.
Pitäjäraadin tehtävänä on edistää alueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä alueen kehittymistä. Ne tarjoavat alueen asukkaille väylän kehittää alueensa palveluita, demokratiaa ja yrittäjyyttä.
Pitäjäraatien toiminta käynnistetään uuden valtuustokauden alussa 1.6.2017 lukien. Pitäjäraadit valitaan alueellisissa pitäjäkokouksissa heti kunnallisvaalien jälkeen. Tulevaisuuden visioissa pitäjäraativerkosto voisi kenties ottaa vahvemmin roolia alueen asukkaiden hyvinvoinnin edistämisessä.

Lämpimästi tervetuloa osaksi Kuopiota kaikille juankoskelaisille. Ja oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2017 kaikille kuopiolaisille, niin uusille kuin vanhoillekin!

perjantai 26. elokuuta 2016

Koulurauhan julistus saattaa oppilaat rauhalliselle koulutielle



Kuopion kaupunginjohtaja Petteri Paronen
Tänään julistettiin koulurauha Kuopion kouluihin. Torilla pidetty, hyvähenkinen tilaisuus muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on, että kaikki koululaiset saavat käydä koulua ja opiskella rauhassa, tarvitsematta pelätä kiusaamista. Asia on täysin yksiselitteinen. Kuopion kouluissa ei kiusata. Piste.

Koulurauhan julistuksen lisäksi tilaisuudessa luettiin kiitos kaveruudelle –vala, jonka torille kokoontuneet koululaiset toistivat. Valalla koululaiset lupaavat muun muassa olla toisilleen hyviä ja myönteisiä kavereita, sekä sanoa kiusaamista kohdatessaan rohkeasti EI.

Myös me aikuiset tarvitsemme muistutuksen koulurauhan tärkeydestä. Viime kädessä vastuu siitä, mitä kouluissamme tapahtuu ja miten koululaiset pärjäävät koulun ulkopuolella on meillä aikuisilla. Toimimmepa sitten opettajina, päätöksentekijöinä, kasvatuksen ammattilaisina tai isinä ja äiteinä, meidän on opetettava tulevien sukupolvien edustajat kunnioittamaan toisiaan ja olemaan kiusaamatta.

Ehkä viime vuosina Suomessa on herätty kiinnostumaan enemmän siitä, miten koulujen maailmassa voidaan ja millaista arkea maamme koululaiset elävät. Valtakunnallinen koulurauha tälle lukuvuodelle luettiin Seinäjoella tiistaina. Tahdoimme muistuttaa koulurauhasta myös paikallisessa tapahtumassa Kuopion torilla.

Sillä koulurauha ei saa jäädä pelkästään muodolliseksi julistukseksi. Koulurauhan on oltava totta joka päivä ja jokaisen koululaisen koulutaipaleella. Tässä me aikuiset olemme avainasemassa. Meidän tehtävämme on pitää huolta kiusaamisen ennaltaehkäisystä ja siitä, että kiusaamiseen puututaan jämäkästi ja päättäväisesti.

Olemme saaneet mukaan kiusaamisen vastaiseen kampanjaan paljon innostuneita kumppaneita, kuten kuopiolaisia urheiluseuroja. Kaikki kiusaamisen vastaiseen työhön osallistuvat vapaaehtoiset ansaitsevat kiitoksen. Koulurauhan julistukseen saapuvien koululaisten reittiä oli valvomassa vapaaehtoisia suojatiesuojelijoita. Siivet selässään nämä suojelijat auttavat koululaisia pääsemään turvallisesti tien yli.

Samalla he toimivat meille kaikille autoilijoille muistutuksena maltista liikenteessä ja suojatien kunnioittamisesta. Suojatie voi olla koululaiselle joko koulumatkan turvallisin tai vaarallisin paikka. Me aikuiset teemme päätöksen, kumpi. Niin kiire ei voi olla kellään, että asettaisi toiset ihmiset vakavaan vaaraan.

Koulurauha on nyt kuopiolaisiin kouluihin julistettu ja kiitos kaveruudelle –vala vannottu. Koululaisilla on nyt tilaisuus näyttää, että he ovat fiksuja ja pitävät kiusaamattomuudesta kiinni. Tuetaan me aikuiset heitä kaikin tavoin. Ollaan ihmisiksi.

Petteri Paronen

tiistai 22. joulukuuta 2015

Yleisnainen Marin: Päivä kalpalaisena

Olen joka päivä kalpalainen. Ainakin, jos tuotemerkkeilyyn on uskominen. Olen kalpalainen lenkkeillessäni syksyt ja keväät KalPan herkullisen keltaisessa pipossa. Tosin, kun pipoani kommentoidaan (yleensä lausahduksella: ”Ei uskoisi, että SULLA on KalPan pipo!”) niin täytyy aina miettiä, oliko tämä nyt se kuopiolainen jalkapallo- vai jääkiekkojoukkue. Mutustelen nopeasti sanaa ”kalpa” - onhan se selkeästi viileämpi, kuin jalkapallon pyöreä ”kups”.

Ronguin piponi ikilainaan 13-vuotiaalta leikkitätitettävältäni. Pipo istui kooltaan ja väriltään. Nyt, joulukuun ensimmäisenä aamuna, astun se päässäni elämäni ensimmäistä kertaa Kuopion jäähalliin. Minulle avataan ovi henkilökunnan sivuovesta ja pääsen elämään monen unelmaa: saan olla päivän todellinen kalpalainen, kuopiolainen ammattilaisjääkiekkoilija.

Valmentajien kopissa minulle tyrkätään eteen kuukausiaikataulu. Näyttäisi olevan töitä kuutena päivänä viikossa, joista yleensä kolmena iltana peli. Suurin osa peleistä poissa kotikaupungista. Joten paljon seurustelua älypuhelimen kanssa linja-autossa. Ja hotelliaamiaisia, kiitos kyllä!


Ennen tapaamista tutustun pelikavereihini sukunimeltä. Halonen, Kinnunen, Pitkänen, Keränen, -nen ja -nen… Suattaa olla savolaissyntyisiä suurin osa? Bengtsson, Davis, Lauritzen… Tae olla olemattakkii…


Henkilökohtainen valmentajani Saksman (toimitusjohtaja Toni Saksman) varmistaa pukkarin ovelta, että (harmikseni) pelikaverini eivät ole aataminasussa saapuessani vaihtamaan kuteita alkulämmittelyyn. Keltamustassa pukkarissa kuhisee toinen toistaan karskimpaa parikymppistä miestä. Nämä on varmaan kuuluisia. Rikkaita. Asuvat saaristokaupungin lukaaleissa ja kaikilla on malli- tai missivaimo.
Toni karistaa iltapäivälehtien lööppien luoman mielikuvan. Aloittelevan pelaajan vuosiansio jää helposti alle parinkymmenen tuhannen. Osa asuu kotonaan tai opiskelee uran ohessa. Ja elämänkumppanit ovat missejä ja malleja vain pelaajien omasta mielestä.

Ensimmäinen tunti aamuyhdeksästä on omatoimista lämmittelyä. Osa lähtee lenkille. Minä jään poikien kanssa polkemaan pyörää, soutamaan ja vahvistamaan selkälihaksia.


Tänään lämmittelyteemana ovat erityisesti jalat mutta jokainen toteuttaa ohessa myös omaa treeniohjelmaansa. Paino, syke ja rasvaprosentti ovat tarkassa syynissä. Hierojalle on jonoa ja fysioterapeutti kiertää antamassa henkilökohtaista apua. Hyvästä kehonhuollosta huolimatta loukkaantumisilta ei vältytä ja poikia on aina oltava ehjänä varastossa, kun jäältä tulee kiire Terveystalolle.

 

Lihaskimput heittäytyvät sangen erikoisille mutkille jättipallolla tehtävissä kierroissa ja keikkumisissa. Minä tuskin jaksan nostaa edes koko palloa. ”Syyvä pittää, jotta jaksaa”, joukkuekaveri kehottaa ja imaisee banaanin parilla haukulla.

 

Hedelmien suurkäyttö! Se meitä yhdistää. Mutta lihaan en koske, toisin kuin nämä pojat. Pelimatkalla soitetaan huoltsikalle, että onko heillä varmasti tarjota lihaa 300 grammaa kolmelle kymmenelle suursyömärille.

Pukkari ja punttis muodostavat kolmen eri rock-hiphop-henkisen radiokanavan äänimaailman sekoitettuna raudan kilinään, kuntopyörän suhinaan ja huudahduksiin kolmella eri kielellä. Huoltamossa vinkuu luistimien teroituskivi ja seinällä roikkuu pelipaitojen rivi. Sellaisten, joita poikaystäväni piti yläasteella. Milloinkahan tämä ysäri-ilmiö kipuaa takaisin muodin huipulle?  

Tyttökalentereita ei työnnetä piiloon ja karski läppä lentää. Uudesta tulokkaasta ei olla moksiskaan. Tai sitten nämä jättimäiset korstot eivät edes huomaa, että seassa vilistää hiirulainen.


Kymmeneltä pojat katoavat jäälle. Ja kun kissat on poissa, niin hiiri pääsee hyppimään pöydällä. Toipilaana tuumaileva Jykä (84, Jyri Junnila) lainaa varusteitaan ja alkaa todellinen kasvuoperaationi jääkiekkoilijaksi. Pelihousut, rintapanssari, suojat kyynärpäihin, hartioihin, polviin ja kaulalle. Tuplaan ympärykseni ilman silikonia.


Lopuksi huuhteluaineelta tuoksuva treenipaita, sukat, kypärä ja hanskat. Kokeillaan liian isoja luistimia ja huoltajani Markon (Oksanen) kanssa todetaan, että on tyydyttävä kuivaharjoitteluun. Mailoja kuluu joukkueella vuodessa parisataa, joten varastosta löytyy useampikin, mistä valita viimeistelemään liigalook.


Räyh! Pelipanssari luo automaattisesti tarusormustenherramaista taisteluvalmiutta. Ja jotta kaikki olisi huoltojoukkojen mukaan täydellistä… Päähäni vaihdetaan kultainen potta.

Eikä se kuulemma ole mikä tahansa kruunu, vaan sarjan parhaan pelaajan pelikypärä. Hiljaiseksi vetää. Laahustan kamineissani jäälle tajutessani, että to-del-la-kin, taidan elää juuri nyt to-si mo-nen pienen sekä suuren jäkisfanin unelmaa.


Hallissa kylmä ja kova kiekkojen kolina vasten kaukaloa. Pojat pelaa toisiaan vasten. Kerääntyvät välillä kuuntelemaan vinkit valmentajalta. Tai niin ainakin luulen. Enhän oikeasti ymmärrä paitsioista ja ketjuista hölkäsenpöläystä. Mutta tuulettaa osaan!


Ja kannustaa pelikaveria. Sekä istua kiltisti treenien lopun vaihtopenkillä. Se on kunnianhimoisen jääkiekkoilijan vaan pakko hyväksyä: aina ei voi pelata - ei edes joka kerta.

”Mitenkäs sinä liityt KalPaan?”, keski-ikäinen herra pysäyttää takatiloissa. ”No en mitenkään. Itse asiassa en osaa kunnolla edes luistella”, vastaan rehellisesti.

Herra esitellään ”isä-Kapaseksi”. Kapanen? Tämän sukunimen olen kuullut. Auts! Nolo. KalPa vastaan minä 1-0.

Kajautan vastaiskun: ”Mutta minäpä tiedän kaikki kaupunginteatterin näyttelijät nimeltä!” Osu ja uppos! Tasapeli. KalPa-minä 1-1. Ja reilun pelin hengessä saan kutsun lauantain kotipeliin. Kylläkin, kultapotasta vaihdon katsomoon.


Yleisnaisen takaa löytyy teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Marin, joka teksteissään vahvasti heittäytyy jonkun kuopiolaisen saappaisiin tai Kuopion palvelua testaamaan.

Anni on autoton, älypuheliton, televisioton, lapseton Matkus-neitsyytensä syyskuussa 2015 menettänyt, jolle on tunnusomaista ihmettely, heittäytyminen, kokeileminen. Anni lähtee liikkeelle avoimin ja leikkisin mielin.