Sivut

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kukaan ei välitä – eihän ole totta?



Sattuipa eräänä keväänä…
Emmekö haluakin antaa parhaan mahdollisen tulevaisuuden jälkipolville ja opettaa jälkikasvua yhteiskunnan sääntöihin ja tapoihin? Ainakin minä haluan, mutta liian usein me aikuiset unohdamme esimerkin voiman. Yritän tehdä oman osuuteni. Näytän esimerkkiä, kuinka liikenteessä käyttäydytään ja monesti kulkiessamme kertaan liikennesääntöjä ääneen. Usein toimimme opitun tavan mukaan ja muutokset ovat työn takana. Huomioitava on myös, että vaikka omassa seurassa ei ole aina pienten ihmisten tarkkailuja, joku pieni ihminen saattaa huomaamattani seurata toimiani. Käytän suojatietä, noudatan liikennevaloja ja autolla ajaessani tarkkailen ajonopeuttani yms. Ja kohteliaisuuskin on sallittua liikenteessä.
Ja niinhän siinä kävi, että eräänä iltana harrastuksista palattuani kertasin, kuinka suojatien eteen pysähtynyttä ajoneuvoa ei saa toinen ajoneuvo ohittaa pysähtymättä. Vaikka takapenkin väki on vielä kaukana ajokortti-iästä, toivon että nämä jorinat jäävät mieleen. Automme oli pysähtyneenä, jotta voimme kääntyä vasemmalle. Kaksi autoa hujahti ohi ja pysähtymättä. Moitittuani tätä ääneen takapenkiltä kuului tyhjentävästi: Niin, kukaan ei välitä, kukaan ei välitä mistään!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti