Lupa innostua, lupa erehtyä, lupa luottaa!

Seison koulun pihassa, beige koululaukku olalla, käsi äidin kädessä ja katson pihalle kokoontuvia tulevia koulukavereita. Kaikilla tytöillä on punainen laukku, jonka minäkin olisin halunnut, mutta jostakin syystä äiti valitsi toisin. Pian maalaiskoulun rappusille ilmaantuu naishahmo - mieleni muistissa nutturapäinen ja karttakeppi kädessä, mikä ei oikeasti pidä paikkaansa, ja huomio erilaisesta laukustani kiinnittyy muualle.

Isoveljen mukana muutaman kerran kuunteluoppilaana käyneenä koulu tuntui tutulta eivätkä ne ihmisetkään kovin vieraita olleet. Silti muistikuvissani tuohon päivään liittyi jännitystä mutta samalla mieli oli luottavainen.

Koulun alkuun voi liittyä jännitystä niin pienillä kuin isoillakin oppijoilla, etenkin silloin, kun aiemmin tuttu ympäristö muuttuu toiseksi. Sama voi koskea myös opettajia. Uusi ympäristö, uusi yhteisö - uudesta on lupa innostua! On myös lupa luottaa, että kaikki menee hyvin.

Tänä päivänä puhumme paljon koulun toimintakulttuurista. Voisimmeko puhua myös koulun luottamuskulttuurista? Pienellä koululaisella on lupa luottaa koulun aikuisiin, siihen, että hänestä välitetään, häntä kuunnellaan ja hänet otetaan vakavasti. Näin oma turvallinen polku alkaa muotoutua, itseluottamus kasvaa ja luo tärkeää perustaa oppimiselle.

Sama pätee myös isompiin koululaisiin, lukiolaisiinkin. On helpottavaa muistaa, että koulussakin riität sellaisena kuin olet. Erityisesti silloin, kun huolet alkavat painaa mieltä ja asiat askarruttavat, tieto siitä, että voit ottaa asian esille ja tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja autetuksi, luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta.

Luottamus syntyy vuorovaikutuksessa. Useimmiten se kehittyy hiljaa, tiedostamatta. Mutta luottamusta voi myös rakentaa. Kun kehitämme koulun toimintakulttuuria, voimme kehittää myös koulun luottamuskulttuuria. Usein se tarkoittaa dialogia, ihmisenä kohtaamista, merkitykselliseksi tulemista toinen toisellemme.

Koululaiselle on myös merkityksellistä, miten kotona puhutaan koulusta ja miten koulussa suhtaudutaan kotiin ja vanhempiin. Kasvatuksen perusta on kodissa. Kun koulu alkaa, koti saa koulusta kasvatuskumppanin. Edessä on monien vuosien yhteinen taival, jossa keskinäisellä kunnioituksella ja luottamuksella on merkittävä rooli. Lapsen korvissa on iso merkitys sillä, puhummeko toisistamme arvostavasti vai vähättelevästi.

Koulun arki poikkeaa suuresti siitä, mitä se oli silloin, kun tuo beigelaukkuinen tyttö aloitteli koulupolkuaan ja hyvä niin! Meitä on viime vuosina kehotettu kouluissa hyppäämään ja loikkaamaan. On lupa kokeilla, erehtyä ja innostua. Arjessa asiat joskus menevät solmuun. Luottamuksen ilmapiirissä on turvallista kompuroida, avata solmuja ja jatkaa matkaa. Koulussa kaikilla on oikeus luottaa siihen, että koulun luottamuskulttuuri mahdollistaa tämän!

Leena Auvinen
Kuopion kaupungin opetusjohtaja